Tällä kertaa sunnuntaipäivä ei mennyt hukkaan, koska itsestäni tuntuu että sai kuitenkin jotain aikaan. Aamupäivä meni mukavasti sisähommissa. Ensin Vespa Club of Finlandin jäsenlehden Ampiaisen viimeistelyssä. Näillä näkymin lehti putkahtaa postiluukuista perjantaina tai viimeistään seuraavan viikon alussa.
Kymmeneksi oli sovittu Killan valokuvakisan tuomariston kanssa videopalaveri, jossa valittiin kisaan lähetyistä kuvista ne jotka päätyvät Kiltakalenteriin 2019. Itse olin raadissa lähinnä kirjaamassa päätöksiä ylös ja tarkistamassa että valitut kuvat ovat painokelpoisia.
Tuomariston päätöksen jälkeen olikin kiireellä taitettava kalenteri loppuun, jotta se saadaan heti huomenna maanantaina painoon ja myyntiin ensi viikonlopun Mööttiin Hyvinkään Sveitsiin.
Iltapäivä ei kuitenkaan mennyt niinkuin suunnittelin. Hieno aurinkoinen keli olisi sopinut hyvin kyllä pieneen Vespa-ajeluun, mutta suunnitelmat oli toiset. Tarkoitus oli vihdoin viimein vaihtaa Vespa PX:n ryyppyvaijeri, niin helpottuisi nuo kylmäkäynnistykset. Itse vaijeri on ollut jo pariviikkoa tallin hyllyllä. Sen jälkeen oli tarkoitus alkaa tutkimaan Hilman kytkin vikaa.
No talliin mennessä tajusin, että ei kaiken sen rojun seassa pysty tekemään mitään, talli oli hujan hajan ennen Rakkautta Sydänmaalla tapahtuman tehdystä Hilman valmistelusta (joka lopulta päättyi tuohon kytkimen ongelmaan).
Poistettuani muutamat sydänteippaukset Hertasta, huomasin että näin sunnuntai iltapäivällä tuntuu liikenne mukavan hiljaiselta ja päätin lähteä viemään Hertan parkkihalliin ja tuomaan Hilman sieltä jollain konstein tallille remonttia varten. Ilmeisesti Hilman kytkinhaarukka on murtunut, kun kytkin ei irrota ja kytkin painettaessa kuuluu helvetillinen laahaava ääni. Eli kytkin ei siis tarvitse tällä siirtomatkalla käyttää. Vaihtaminen sätkässä onnistuu hienosti ilman kytkintäkin, mutta liikkelle lähdöt täytyy kikkailla.
Reitillä oli pari pikkuristeystä, kaksi liikenneympyrää ja kaksi isoa valoristeystä. Liikenneympyrät oli suhteellisen helppo ajoittaa niin, että väistämisvelvollisuutta ei ollut ja ympyrät sivuutettiin vaivatta. Ensimmäinen valoristeys mentiin hieman jälkivihreillä sujuvasti ja seuraavaa lähestyin niin hitaasti, että valot ehti vaihtua juuri ennenkuin ehdin risteykseen. Sitten ei ollutkaan enää kuin kotikadun käännös ja sekin helppo oikea. Hilma parkkiin tallin eteen ja jatkamaan siivousta.
Ryyppyvaijeri jäi vaihtamatta ja Hilman kytkin vian korjaaminen aloittamatta, mutta seuraavalla kerralla on ainakin mukavampi aloittaa. Vespoja siirrellessä muistin polkea Rauhankin (tuo musta Primavera) käyntiin ja käyttää lämpimäksi. Sillä kun on viimeksi ajettu VCOF Corsa Estiva tapahtumassa heinäkuun alussa. Idea artikkeliin tuli valvontakameran taltioimista kuvista.
