Pitkään jatkunut sairasloma on aiheuttanut sen, että kodin seinät on alkanut tulla turhan tutuiksi. Niinpä leutojen kelien innostamana päätin sätkytellä Hertalla Sastamalaan moikkaamaan veljeä ja äitiä.
Matkalla päätin pysähtyä lounastamassa grillillä, siis siinä ainoalla oikealla, eli Mättö-grillilla Hämeenlinnassa. Nuo perinteiset grillit alkaa muuten olemaan katoava luonnonvara. No tällä kertaa yritin ottaa listalta kevyemmän vaihtoehdon, siis hotsin kahdella. No ei siitä niin kevyt tullut kun piirakan kuoren ja makkaroiden lisäksi, päätin tehostaa makuelämystä kinkulla, pekonilla ja munalla. Kastikkeeksi vielä hieman valkosipulimajoneesia, nam!
Hieman tukkoiselta tuntunut Herttakin intoutui jo Iittalan jälkeen kulkemaan, kun suurimmat karstat oli ilmeisesti palanut pois. Matkasin Sastamalaan niin sanotusti, pieniä teitä, eli Vesilahden kautta. Ramsööntiellä päästiin kokeilemaan Continentaliin kitkojen toimivuutta. Tie oli nimittäin jäässä ja taivaalta tuli alijäähtynyttä vettä. Testi tosin epäonnistui, sillä pidon rajaa ei löytynyt ajatellu nopeudella, kun edessä ajava Volvo ei ”pienestä painostuksesta” huolimatta lisännyt vauhtia. Lopputulos, turvallisesti perillä.
