Luin viikonloppuna Killan kotisivujen foorumilta Jiipeen ”vuodatuksen” linkkaamastani Youtubesta löytyneestä Tipparellun ja 2CV vertailusta. Jiipeetä tuo video oli koskettanut kovasti, koska hänen ensimmäinen auto oli ollut Tipparellu ja nykyisin myös 2CV.
Miksi sitten päätin kirjoittaa tippakannusta, selitys seuraa tässä. Killan kotisivu uudistus sai aluksi kovempaa vastarintaa, mitä olin osannut odottaa. Olin aikaisemminkin elämässäni ollut mukana monissa vastaavissa projekteissa ja osasin odottaa monenlaista palautetta.
Jostain syystä otin voimakkaan palauteryöpyn aivan liian henkilökohtaisesti. Syyllistyin vastauksissani liian suorasukaisiin vastauksiin, koska minulla oli kova kiire etsimään ratkaisuja löytyneisiin todellisiin ongelmiin. Edesautoin näin kärjistämään uudituksen vastaisuutta ja olen siitä pahoillani.
No millä tavoin tämä tippakannu liittyy asiaan? Olin saanut eräältä Killan, Turun ja Hy-Rin jaoksien perustajalta ”Kiltaperintönä” upean täydellisen kokoelman vanhoja Nyytisiä. Lehtinipuista löytyi myös jaoksien lehdyköitä ja muuta vanhaa Kilta toimintaan liittyvää tavaraa. Päätin alkaa melkoiseen urakkaan ja otin tehtäväkseni skannata tämä materiaali kaikkien Kiltalaisten nähtäväksi internetin ihmeellisen maailmaan. Kuinka kauan urakka kestää sitä on vaikea arvioida, valmistuu kun valmistuu.
Lehtien lahjoittaja soitti minulle muutaman päivän kuluttua.haettuani lehdet, koska yksi vuosikerta oli jäänyt vielä hänelle. Lupasin tulla noutamaan nuo puuttuvat lehdet jonakin kauniina päivänä. Eräänä tiistai-iltana palatessani Hy-Rin kahvi-illasta kurvasinkin sitten lehdet noutamaan.
Lehtien lisäksi jakkaralla oli odottamassa tämä kyseinen tippakannu. Tippakannut lienee häviävä luonnonvara nykyisellä sprayöljy ja vaseliini aikakaudella. Kannu on vanha, mutta erityisen toimiva. Nokka kuparia, muutoin terästä. Kuten tavallisesti tämäkin kannu on punainen ja sen aikainen maali on ollut laadukasta, sillä kannun maalipinta on kovasta käytöstä huolimatta ehjä.
Mikä tästä kannusta tekee minulle erityisen? Se että se annettiin minulle täysin pyyteettömästi, kiltahenkeä ajatellen. Toiselle tarpeettomaksi jäänyt työkalu jatkaa elämäänsä ”nuoremman kiltalaisen tallissa”. Monen monet rättisitikan liikkuvat osat on saanut voitelun juuri tämän kannun öljystä. Voimme siis ajatella että öljyn mukana tulee aina hitunen ”kannun henkeä”, sitä oikeaa Kilta henkeä.
Kannun lahjoittajaa Aulis Heikkilää erityisesti kiittäen,
Ottopoika Mika.
Tarina julkaistu Nyytisissä 2/2016