Nordkappiin – ja takaisin!

Vuosi sitten julkaistiin Suomen 2CV-Killan sivuilla uutinen, jotta talviraidia Euroopan pohjoisimpaan autolla saavutettavaan kolkkaan ollaan taas järjestämässä. Allekirjoittanut oli sekaantunut aiheeseen pahemman kerran. Toki järjestelyporukassa (Henkka, Matti, Eija ja Mika) pitää olla joku ensikertalainenkin. En ollut koskaan käynyt Norjassa, joten Nordkapp oli myös täysin uusi tutustumiskohde.

Retken tiedostuspuuhat oli langennut itselleni, joten ”järjestin” itseni Tuomiston Jukan kulkimeen kartturiksi. Tämä järjestely mahdollisti kaikenlaiset tietokone puuhastelut matkan aikana, muutoinhan hommat olisi jäänyt illan ja yön tunneille. Tosin tietokone oli asiasta hieman erimieltä, kun koneen SSD levy lakkasi näkymästä ja näi kone ei suostunut enää käynnistymään. Onneksi matkassa oli MacMasa, joka heti ensimmäisenä iltana kirjoitteli pääteikkunassa jotakin komentosarjoja ja taas alkoi kone rokkaamaan. Koneen Timemachine varmuuskopio oli matkassa mukana USB-tikulla, joten ennen seuraavaa aamua oli vanha Mac kannettava taas täydessä iskussa.

Edessä oli noin 3600 pyrähdys Norjan puolella. Kulkimen, eli Jukan Acadianen uuden moottorin sisäänajoa ehdittiin suorittamaan ennen starttia kokonaiset 100 km. Sen verran ”sinkki kireellä”, joka opetti moottorin tapoihin, että ihmettelen Lehtinevan Esan kokemuksia ”isolohko” koneellisen Acadianen kulkuongelmista. Suhteellisen kovassa kuormassa kulkeva paku, pysyi varsin hyvin Kahkaisten 2CV-pajan Omppu kulkimen perässä.

Alkumatkasta vaivanneet sähköongelmat allekirjoittaneen tekemissä uusissa sähköissäkään ei vaivanneet enää loppumatkasta. Kokeilimme ajovaloissa ja lisävaloissa ”vähävirtaisia” LED-polttimoita huonolla menestyksellä. Polttimoiden antama valokuvio oli epämääräinen tai oikeastaan sitä ei ollut. Vaihdoimme siis Mikkelissä CitiXin pihalla LEDien tilalle normaalit keltaiset H4-polttimot. Sen jälkeen alkoikin jännitys. Kun Joensuu alkoi lähestyä ja edessä olevat autot riittävän kaukana pitkien valojen kokeiluun, niin ensimmäinen valonvaihto poltti sulakkeen. Sulake oli mitoitettu ja testattu noiden ledien kanssa, tehon kaksinkertaistuminen oli liikaa. Hetken mentiin melko pimeässä, ennenkuin lisävalot saatiin päälle.

Pysähdyttyämme tutkimaan vikaa, huomasimme myös laturin pitkän pultin mutterin pudonneen. Pultti oli kuitenkin vielä tallessa. Naputtelimme pultin pohjaan, otimme Webastostn sulakkeen valoihin ja jatkoimme matkaa. Vielä kerrän ennen Joensuuta, naputtelimme tuota pulttia. Kuljin vietiin lämpimään parkkihalliin ja korjaukset päätettiin tehdä aamulla ennen lähtöä. Lampilan Matin kulkimessa oli laturin pultti ja muttereita matkassa. Korjauksen teimme suunnitellusti aamulla, ja laitoimme varuiksi tuplamutterit tuohon pulttiin. Ensimmäisen tankkauksen yhteydessä ostimme ABC:lta sulakkeita ja laitettiin Webastokin taas käyttökuntoon.

Kohti Ruotsia

Matka jatkui kohti Haaparantaa, seurasimme raidilaisten kulkua GPS seurannasta. Kuljimme melko lailla kärkijoukossa, tosin niin oli tarkoituskin. Oulun jaos oli järjestynyt eräälle levähdysalueelle yllätysrastin,, jossa oli tarjolla kuumaa mehua ja piparia viluisille. Mehu maistui meillekin, tosin emme olleet viluisia. Olimme hetkeä aikaisemmin kiristyvässä pakkasessa kokeilla aukeaisiko sivuikkunat kokonaan Webaston avulla. Levähdyspaikalle kaartaessamme oli ulkolämpötila reilu parikymmentä pakkasen puolella ja Acadianen hytissä 37 astetta lämpimän puolella. Sivuikkunat ei kuitenkaan kokonaan sulaneet, ilmanvaihto kabiinissa lienee liian heikko, eli uretaanista tehty väliseinä liian tiivis.

Huomasimme GPS:stä Henkan Garfieldin vauhdin hyytyneen jonnekin Ii:n kohdalle. Bensapumppu oli antautunut, mutta hinaus ja korjaus oli suunniteltu. Tästä voi lukea lisää seuraavasta Nyytisestä. Haparandan River Motell oli sitten ryssinyt huonejärjestyksen huolella. Seuraavan kerran majoitutaan jossain muualla. Aamiainenkin piti järjestää itse, tosin Haaparannan aikuiskoulutuskeskus tai vastaala laitos tarjosi varsin maittavan aamiaisen kohtuu hintaan.

Napapiirin ylitys.

Helposti Hettaan

Matka jatkui Ruotisin puolella kohti Juoksengia, jossa siirryimme jäätietä pitkin Tornionjoen yli Suomen puolelle. Vuorossa oli pienimuotoinen Napapiirin ylitysrituaali Tuomaan tuvalla. Juonin kaupalla kisailtiin pieni kisa ja siirettiin nälkää huolella. Hettaan päästiin iltaruualle, matkalla tosin poikettiin kahvilla Sannan putiikissa Sonkamuotkassa. Vuorossa oli ”action day” ja tarjolla kävelyä, hiihtelyä, lumikenkäilyä tai moottorikelkkailua. Illalla oli mahdollisuus päästä myös suomalaiseen Saunaan ja kieriskellä lumessa, jos niin halusi.

Kohti Norjaa

Jäämeren rannalla

Keskiviikon ohjelmassa oli siirtyminen Kautokeinon ja Altan kautta Honningvågiin. Ruokailu tapahtui Spiser Corneri ravintolassa, jossa tuli syötyä ensimäistä kertaa mm. Turskan kielta ja muita kalaherkkuja. Lihaakin oli tarjolla, mutta skippasin ne tällä kertaa. Melko arktisen kylmässä majoituksessa vietetyn yön jälkeen oli vuorossa kokoontuminen Nordkappin puomille odottamaan Convoy aura-autoa, jonka perässä nousu Nordkappiin oli helppoa ja turvallista. Määränpää oli saavutettu ja paluumatkalle Hettaan lähdettiin pakollisten kuvausten ja kahvittelun jälkeen.

Tavoite saavutettu!

Hetan kautta Tornioon

Hetan yöpymisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Torniota, jossa oli määrä viettää päätösseremoniat. Aloitettiin ruokailulla Ravintola Pajassa ja jatkettiin Tornion Panimon maistelutilaisuudella. Varsinainen seremonia, Enough Drinkkeineen ja diplomien jako suoritettiin Joentalon kongressihotellilla.

Kotimatkalle

Kotimatkalla kohti auringonlaskua.

Lauantai aamusta alkoi viimeinen etappi kotia kohti. Samoin alkoi kumma jurina. Jurina ei kuulunut kuskista eikä kartturista vaan juuri ennen lähtöä vaihdetusta kuskin puolen etupyörän laakerista. Edellä mennevällä Henkalla oli iso hylsysarja ja pitkä väännin matkassa, joten Pukkilan ABC:n pihalla kiristettiin laakeria. Jurina jatkoi, mutta ei suoraan ajaessa kuulunut sisään. Pidettiin peukut pystyssä että kestää kotiin saakka. Uusi laakeri oli kyllä matkassa, mutta intoa sen vaihtoon tienpäällä vähän vähemmän. Kotiin päästiin ja seuraavalla viikolla Jukka päästi laakerin tuskistaan, Sitroselta tilatussa laakerissa lienee ollut jokin valmistusvika tai erikoisen huonolaatuinen, kestäen ainoastaan 3000 km matkan.