Amatööreja vai ammattilaisia…

Eipä oikeastaan kumpaakaan, vaan äärimmäisyyteen hiottua asiakaspalvelua. Kävin tänään ostamassa housut veljeni hääjuhlaa varten Dressmanista. Dressmanin tytöille on opetettu lisämyynti viimeisen päälle, mutta ei turhaan. Saivat minullekin myytyä tarjousneuleen samaan kassiin, oli edullinenkin vielä. Toivotin hyvää päivänjatkoa ja sanoin että kun tulet kamerakaupoille, älä luule että pääset kotiin ilman “välttämättömiä” kameratarvikkeita 😉

Asia tuli oikeastaan mieleen siitä kun edellisellä viikolla käytiin 2CV Killan foorumilla keskustelua aiheesta “Jäseksi liittyminen“. Kysyin, onko jäseneksi liittyminen tehty tahottomasti liian hankalaksi. Itseasissa aluksi tarkoitin asiallani, vain puuttuvan yhteystiedon lisäämistä anelulomakkeeseen. Keskusteluista kuitenkin kävi ilmi että ainakin muutama keskusteluun osallistunutkin oli kokenut jäsenasian tarpeettoman hankalaksi ja jäsenanelu oli jäänyt tekemättä. Aihe oli kovin monelle vanhemmalle kiltalaiselle ainakin kovin herkkä, perinteistä ei voi luopua. Toki Killan säännötkin rajoittaa radikaalien muutosten tekemistä. Itse kannatan hienon ja hauskan Kiltahuumoristen vaatimusten täyttämistä, kunhan ohjeistus on hyvä ja selkeä. Se on tavallaan asiakaspalvelua.

Nyt kun kiertäen ja kaartaen olen päässyt itse aiheeseen, niin tahdon kertoa kuinka törmäsin super hyvään “yhdistys” asiakaspalveluun. Olen pitkään ollut innostunut radioamatööritoiminnasta, mutta jostain syystä tutkinto on jäänyt aina suorittamatta. Innostus on peruja lällätin aikakaudelta 80-luvun alusta, jolloin pidin kotona tukiasemaa. Reilusti katon yläpuolella komeili 5/8 aallon antenni ja itse lälläkin oli enemmän tai vähemmän laillinen President Jackson.

Kesti siis kolmisenkymmentä vuotta, että tapahtui mitä tapahtui. Aika-ajoin aina muistin asian ja uhrasin aikaa nettisurffailuun, jospa jostain lähiseudulta löytyisi sopiva radioamatöörikurssi. No eipä löytynyt, kurssit oli joko juuri ollut tai peruuntunut osanottajamäärän vähyyden vuoksi. Asia nousi taas pinnalle, kun viime syksynä olin Vaasassa kaverilla kylässä ja hänen naapurinsa on amatööri (OH6GZT). Iltalenkillä asiasta puhuttiin ja homma jäi oikeasti “kytemään”.

Kotiin päästyäni surffailin taasen kerran netissä ja löysinkin Riihimäen kolmosten sivut, mutta sivut ei oikein toiminut tabletilla. Mitään tietoa kursseista ei löytynyt, paitsi menneistä ja asia jäi taas hautumaan. Seuraava kerran asia ponnahti mieleen kesällä, tälläkään kertaa Riksun Kolmosten sivuilta ei löytynyt mitään kurssi infoa. Kello oli yksitoista illalla joten enpä alkanut soittelemaankaan. Jatkoin siis internetin selailua ja päädyin Lahden radioamatöörien sivuille. Tästä eteenpäin homma alkoi rullaamaan, kiitos lahtelaiset!

Heti etusivulta löytyi silloin tieto “Lahden Radioamatöörit järjestää seuraavan amatöörikurssin syksyn tai talven aikana”. Vieressä sähköposti johon saatoin laittaa heti kyselyn myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Kerroin halukkuudestani osallitua kurssille ja kysyin varovasti olenko hyvinkääläisenä tervetullut Lahteen? Vastaus tuli heti seuraavana päivänä, “järjestämme kurssin syksyllä, tarkempi ajankohta vielä avoin”. Lisään osoitteesi postituslistalle, niin saat infoa kun kurssi alkaa, jatkoi Jari meilissä.

Muutama mielenkiintoinen uutiskirje putkahtikin Gmailiin ja tiistaina 30.9 kurssi sitten alkoi. Edellisenä iltana sähköpostiin putkahti hyvin selkeä ja yksiselitteinen ajo-ohje, jolla paikalle löytäminen oli äärimmäisen kitkatonta. Kaiken lisäksi koko kurssimateriaali löytyy kerhon kotisivuilta ja voi ladata ja tulostaa itselleen kertausta varten. Kurssimaksu tästä kurssista on 20 euroa ja sillä rahalla saa noin 20 tuntia laadukasta opetusta, vain yhden euron per tunti. Tämä ei ole halpaa sillä halpa on huonoa (ainakin eestissä), mutta edullista tämän on. Eikä tässä vielä kaikki, Lahden Amatöörikerho on omaksunut tuon alussa kertomani lisämyynnin sillä tavalla kun se kerhon näkökulmasta on mainiointa. Tuo mitätön 20 euron osallistumismaksu, sisältää kerho jäsenmaksun vuodelle 2015. Kyllä, siis minustakin tulee Lahden Amatöörikerhon jäsen. Riihimäen Kolmoset menetti juuri yhden potentiaalisen jäsenen, ei toki lopullisesti mutta ainakin toistaiseksi. Kotiseudun kerho joutuu tekemään jäsenyyteni eteen taatusti enemmän ponnistuksia, eihän heidän sivuiltaan löydy liittymislomaketta, eikä ohjetta kuinka toimia.

Olisiko tässä asioita ja näkökulmaa kuinka Kilta asioitakin voi kehittää. Kehitys ei tarkoita sitä ettei perinteitä voi vaalia. Kehitys kehittyy, ne tiiviit brillikumitkin on nykyään silikonipitoisia, vaikka alkuperäiset ei.

Hyviä sätkäily syksyä kaikille, ja hyviä radiokelejä amatööreille. Bandillä tavataan, kunhan T1-modulikin on suoritettu. Ja sehän suoritetaan vaikka tukiopetuksella, kun homma on saatu käyntiin.

Kommentit

Written by Mika K