On tullut hieman laiminlyötyä tämä blogi, alkukesästä hankitulla kesämökillä on aika kulunut mukavasti pikku parannuksia tehden ja näin sätkä retkeilyä on jäänyt vähemmälle. Ei Hertta Rouva kuitenkaan jouten ole ollut. Tarvikkeet ja tekijät on kulkenut koko kesän Hertan voimilla.

Työmatka-ajoa ei niinkään sillä olen ottanut tavaksi kävellä töihin, silloin kun ei ole ollut mitään kiireellistä ohjelmaa töiden jälkeen. Myös meidän Hy-Rin kahvituksia on jäänyt väliin. Aikaisempi (klo 18) ajankohta ei oikein sovi työaikatauluun. Kaasupohjassa Turenkiin ja ailti myöhässä ei oikein sovi minun eikä Hertan rauhalliseen elämän rytmiin.

Viime viikonloppuna sain lauantaina töissä ollessani ”ex tempore” ajatuksen siirtyä töiden jälkeen Lappilaan vaikka tiesinkin että kisaan en ehdi. Tämä olikin hyvä veto, sillä sää suosi hienosti St. Andre ja kesäkisa järjestäjiä. Uusi paikkakin tuntui toimivalta ja mukavalta.

Kun neljän maissa ehdin paikalle oli viimeiset vielä palaamassa ajelukisasta, mikä kuuleman mukaan oli hyvinkin onnistunut. Itse keskityin heti alusta asti illanviettoon ja leppoisaan ”ihmettelyyn”. Päätin hyödyntää lomayrittäjän majoitustarjouksen, kun tuo telttailu tai lähinnä maassa makoilu ei sovi meikäläisen hipiälle.

Alkuillasta parannettiin maailmaa juhan ja Sarin kanssa ja maisteltiin hieman myös heidän Torunin tuliaisia. Naisten lähdettyä saunaan, käytiin Juhan kanssa ”tututumiskierroksella” vaikka lähesxtulkoon kaikki jollain tavoin tuttuja olikin. Naisten saunottua, oli miesten aika siirtyä rantasaunalle, minä mukaan lukien. Vanha saunarakennus oli positiivinen yllätys. Etenkin tilavan saunan löylyt olivat erinomaiset. Järvessäkin tuli pulahdettua useampaan kertaan.

Loppuilta vietettiinkin grillaillen ja jutellen, kunnes nukkumatti kehoitti Mikaa siirtymääm Vesan lomakylän puhtaiden lakanoiden väliin.

Sunnuntaina oli kesäkisa, johon tietysti piti ottaa osaa ja yrittää laittaa muille kampoihin, menestys ei tosin ollut paras mahdollinen. Kuudes sija (muistaakseni) oli kuitenkin kohtuullinen miehen huomioon ottaen. Kolmiottelun ensimmäinen laji oli ”pikajuoksu” parinkymmene metrin pyrähdys, matkaa sen verran että jotain eroja saatiin. Toisena lajina jäykän kampuran heitto. Tämä oli minulle vaikein laji, kun näissä naruissa (lue käsissä) ei voimaa liikaa ole. Lajina tuo vastasi kuulantyöntöä ilman vauhtia. Viimeisenä lajina oli pituushyppy paikaltaan ponnistaen.

Kahvien jälkeen ja palkintojen tultua jaetuksi olikin kotiin lähdön aika. Matkaseuraksi tuli Sulorannan poika, joka oli vailla kyytiä ja Niemen Sepolta puola joka matkasi Ollille lainaan Hyvinkäälle.

Kiitos järjestäjille Lahden ja Hämeenlinnan jaos, mukavaa oli.

Lisää kuvia https://www.icloud.com/sharedalbum/#B0E5qXGF1GksrLT

Kommentit