Nyt täytyy hieman tsempata tämän sätkäläisblogin ylläpitämisen kanssa. Edellisestä postauksesta on jo aikaa. Välissä on aikaa tärveltynyt monenmoiseen muuhun asiaan, mutta ei turhaan välissä on ajeltu raidia ja kunnosteltu kalustoa ja taiteltu Nyytisiä.
Tämä artikkeli oli nyt kuitenkin pakko kirjoittaa ja kirjaoitan myös muista hieman takautuvasti nyt iltojen pimetessä. Hertan rungon vaihdon yhteydessä otin puheeksi Joelin kanssa Hertan alhaisen latausjännitteen. En olisi tuohon muuten kiinnittänyt edes huomiota koska latausmittari vanhassa mittaristossa näytti ihan järkeviä. Keväällä mittaristo vaihtui Specialin mittariin ja samalla katosi ”ampeerimittari”. Ennen viron raidia laittelin kuitenkin Herttaan 123:sen sytkän uusimman Bluetooth-version, joka tarjoaa kaikenlaista herkullista tietoa. Samassa yhteydessä alkoi huomio kiinnittyä onnettomaan latausjännitteeseen. Kylmänä käyntiin laittaessa jännite oli hetken jokseenkin tasan 14V, mutta laski muutaman minuutin (lämpeämisen) jälkeen jonnekkin 12,8 ja 13V välille.
Kun Joelille asiasta mainitsin ja ennenkuin sain lauseen loppuun laturin kunnosta, oli Joelilla jo hiilisilta kädessä. Hiilet ei ollut totaalisen loppu, mutta ei liian hyvätkään. Joel siis vaihtoi uudet hiilet Kahkaisten koripajan varastosta ja lyötiin kone käymään ja 123:nen näytti mukavat karvan päälle 14 volttia. Ilo ei tosin ollut kovin pitkäikäinen sillä kun lähdin ajelemaan kotiinpäin ja kuljin lämpeni, niin latausjännite putosi taas 13 volttiin. Tuohan ei tosiaankaan riitä kunnolliseen lataukseen, sillä ehjän hyväkuntoisen akun lepojännite täytenä kuuluu olla 13,2 volttia.
Poholymppilaasiin lähtiessä soitin Lampilan Matille ja kysäisin löytyiskö Automecan varastosta Burton elektronista lataussäädintä? No löytyihin sieltä, oli vielä valinnaksi asti, sekä Dyane malli, että kolminapaisella pistokkeella oleva uudempi malli. Jostain syystä valitsin tuon kolminapaisen vaikka vanhan mekaanisen tilalle olisi sopinut Dyane malli paremmin. Tämä taas varmaan johtui siitä että konepellin alla oli valmiina myös tuo pistoke. Tai piti olla, e muistanut että se napsastiin keväällä Jokisen Juhan vanhuksen nykyaikaistamis projektiin. No tuosta ei ongelmaa enempää syntynyt koska Niemisen Karin varastosta löytyi vielä yksi liitin tähän projektiin.
Viimein perjantai-iltana aloin vaihtaa lataussäädintä, ajatellen lauantaista mökkireissua sopivana testiajona. Laitoin perjantaina säätimen paikalleen ja löin Hertan tulille ja samantien jännite oli ihanteellinen 14,3 – 14,4 volttia. En ihmetellyt asiaa enempää vaan kasasin työkalut ja menin sisälle katsomaan Vain elämää avausjaksoa.
Kun tänään lähdin mökille huomasin heti eron, vaikka en ollut vielä ehtinyt 123:sen ohjelmaa lisämittariksi avaamaan. Vilkun käkikello näet jaksoi naksua tasaisesti myös tyhjäkäynnilla. Aikaisemmin naksuminen hiipui hieman kierrosten laskiessa tyhjäkäynnille. Avasin 123:sen apin ja totesin ilokseni että jännite pysyy tasaisesti tuolla 14,3 voltin tuntumassa. Hyvä tällä setupilla saattaa akkukin pysyä timmissä kunnossa. Ei ihme että viime alkutalvesta oli vaikeuksia akun kanssa, kun ei se koskaan latautunut täyteen.
Ilokseni huomasin pimeässä mökiltä kotiin ajaessa, kuinka paljon tuo parhaimmillaan 1,5 voltin korotus jännitteessä vaikuttaa ajovalojen kirkkauteen.
Positiivista oli myös hyvän latusjännitteen saaminen myös tyhjäkäynnillä. Tosin tuo Hertan tyhjäkäynti on hieman vaeltanut korkean puolelle. Tuo 1300 kierrosta on turhan paljon vaikka pidänkin hieman reilummasta tyhjäkäynnistä.
Jos kulkimessasi on vielä vanha mekaaninen jännitteen säädin ja oireet kuulostaa hitusenkin samalta kuin täällä, niin kannattaa harkita parinkympin sijoitusta elektroniseen säätimeen ja unohtaa latausmurheet. Näitä elektronia säätimiä saa jaoskaverin mukaan myös Motonetistä, mutta niissä on kuuleman mukaan ollut melkoisen heikko laatu. Useamman saa käydä vaihtamassa takuuna, jotta saa toimivan käsiinsä. Ainakin tämä Burtonin malli oli heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien toimiva. Täytyy lisätä myös Huldan To-Do listalla ko. komponentin vaihto.